Transmiesten äänenopetus

Olen transmiesten ääneen ja itseilmaisun opettamiseen erikoistunut laulupedagogi. Vuodesta 2010 olen keskittynyt tutkimaan transmiesten ääntä ja itseilmaisua omaan sukupuolenkorjausprosessiin ammattilaulajana ja laulupedagogina peilaten. Tutkimuksessani olen tarkastellut sitä, millä tavoin oman vahvan äänen löytyminen vaikuttaa  itseilmaisuun, vuorovaikutukseen, minäkuvan vahvistumiseen ja sukupuoli-identiteettiin. Mikä merkitys laulutunneilla on transmiesten äänen asettumisessa ja äänihäiriöiden ennaltaehkäisemisessä? Olen selvittänyt tutkimuksessani myös sitä, miten testosteroni vaikuttaa äänielimistöön ja millaisia seurauksia sillä voi olla ammattilaulajalle.

Asiantuntijuuttani ja kehittämiäni harjoitteita on hyödynnetty esimerkiksi Poikien Talolla ja Transtukipisteella Helsingissä. Olen vetänyt äänityöpajoja ja lauluryhmiä edellä mainituissa järjestöissä vuodesta 2011. Tutkimus- ja opetustyöni on innoittanut transihmisiä perustamaan omia lauluryhmiä sekä kiinnittämään huomiota enemmän äänellisen ilmaisun merkitykseen minäkuvan vahvistumisessa ja itseilmaisussa transihmisenä. Työni transmiesten äänen parissa on ollut uraanuurtavaa Suomessa ja tutkimukseni on omalta osaltaan merkittävää myös maailmanlaajuisesti. Olen puhunut testosteroni-korvaushoidon asteittaisen aloituksen merkityksesta laulu- ja puheäänen kannalta nyt muutaman vuoden ajan. Asteittainen aloitus on alkanut pikku hiljaa vakiintua niiden transmiesten keskuudessa, joita olen viime vuosien aikana opettanut.

Tutkin edelleen transmiesten ääntä autenttisuuden näkökulmasta ja teen aiheesta tällä hetkellä laajempaa tutkimusta.


Olen Yamk-opinnäytetyössäni (2015) tutkinut transmiesten äänenmuutosta psykofyysisestä näkökulmasta. Seuraavassa kappaleissa käsittelen transmiesten äänenopetuksen lisäksi transmiesten äänenmuutosta, fysiologiaa ja testosteronin vaikutusta ääneen. Kappaleet ovat suoria lainauksia opinnäytetyöstäni vuodelta 2015:

Äänen harjoittamisen merkitys transmiehillä

Olen opettanut transmiehiä nyt neljän vuoden ajan ja olen ohjannut transmiehille suunnattua kehoääni-ryhmää, jossa olemme harjoittaneet muuttuvaa ääntä psykofyysisin menetelmin. Ryhmät ovat antaneet paljon viitteitä siitä, mitä harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä ei. Olen kehittänyt ja koonnut harjoitteita aina ryhmän tarpeiden mukaan. Harjoitteet ovat sisältäneet kehollisia rentoutus-, hengitys- ja liikeharjoituksia. Näihin harjoituksiin olen liittänyt ääntä eri muodoissa.

Transmiehille suunnattu psykofyysinen äänityöpajatoiminta poikkeaa huomattavasti ryhmistä, joissa ei ole transkokemuksen omaavia ihmisiä. Transmiehiä opettaessa täytyy ottaa huomioon sukupuoliristiriidan ja kehodysforian aiheuttamat fysiologiset ja psyykkiset haasteet. Ryhmässä vallitseva turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri sallii jokaisen ilmaista tai jättää ilmaisematta dysforiaansa tai ahdistustaan vapaasti ja pelkäämättä. Ryhmäläisten dysforiakokemukset voivat myös ajoittain voimistua työskenneltäessä psykofyysisten harjoitteiden parissa. Ohjaajan on tarpeen olla sensitiivinen mahdollisten dysforiakokemusten suhteen ja viestiä selkeästi ja toistuvasti ryhmäläisille, että heidän ei tarvitse pakottaa itseään sellaisiin harjoitteisiin, jotka tuottavat liian suurta ahdistusta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää transmiehille korjaavan ryhmäkokemuksen ja identiteetin vahvistumisen kannalta.

Ääniharjoitteet, samoin kuin esim. Aleksander-tekniikasta kai peräisin oleva rentoutuminen vapauttavat minut kohtaamaan tätä häpeää ja päästämään siitä irti, ymmärtämään, että minä olen ihan hyvä tällaisena, ja aivan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset. Pari kertaa olenkin ääniryhmän ohjatuissa harjoituksissa alkanut itkeä siinä patjalla maatessani (Aleksander-rentoutus), ihan itsekseni hiljaista itkua, joka on tuntunut ihan mielettömän hyvältä. Ja kuinka ääni onkaan sen jälkeen laulaessani kulkenut!

Jokaisen ääni on yksilöllinen ja se mikä toimii itsellä, ei välttämättä toimi toisella ollenkaan. Kokemukseni mukaan transmiesten yksilölliset tarpeet äänen harjoittamiseen vaihtelevat ihmisen koon, iän, äänenkäyttötavan, äänialan ja ääniväylän koon mukaan. Aikaisemmilla lauluharrastuksilla ja laulamisella on suuri merkitys äänen asettumisen kannalta murroksen aikana ja jälkeen. Yleensä terve puheääni ja vahva laulutausta nuoruudessa juuri kilpiruston kasvun aikaan auttaa myöhemmän äänenmuutoksen aikana huomattavasti. Tämän olen huomannut transmiehiä opettaessa ja myös omalla kohdallani. Äänen joustavuuden harjoittaminen on erityisen tärkeää, koska transmiehillä kurkunpään koko asettaa omat rajoitteensa (Titze 1988). Huomasin omassa äänessäni joustavuuden muuttumisen aika pian hormonihoitojen aloittamisen jälkeen. Kurkunpään jäykkyyttä helpotti itse tehty Voice Massage eli äänihieronta kurkunpään alueen lihaksiin ja kurkunpään eri venytykset. Jäykkyyttä on edelleen, mutta nykyään se on samaa luokkaa kuin cismiesten äänessä oleva jäykkyys. Transmiehillä voi olla äänen asettumisen jälkeen jopa joustavampi ääni verraten cismiehiin johtuen äänihuulten pituuden ja jäntevyyden erosta. On yleisesti tiedossa, että raskaammille ja voimakkaammille äänille kuvioiden laulaminen on vaikeampaa kuin kevyemmille. (Miller 1996, 40–41). Liian suurella massalla ja voimalla laulaminen jäykistää ylipäätään kokemukseni mukaan kurkunpäätä ja koko ääniväylää.

Ihmisen oma kyky harjoittaa ja kehittää ääntään oikein on merkittävässä roolissa äänen vakiintumisen ja myöhemmän käytettävyyden kannalta. Se edellyttää audiokinesteettistä kykyä ja realistista käsitystä oman äänen mahdollisuuksista. Audiokinesteettinen kyky kehittyy juuri laulutunneilla paremman kehotietoisuuden, äänen kuulemisen ja tuntemisen yhteyden myötä. Itselläni valtava etu on se, että olen laulun ammattilainen ja laulanut paljon pienestä saakka. Lisäksi ympäristöni on ollut lauluäänen kehitykselle virikkeellinen ja olen saanut hyviä työkaluja hakea hyvää teknillistä laulutapaa jo hyvin nuorena isän toimiessa hyvänä äänellisenä mallina. Olen tavannut transmiehiä, joilla ei ole mitään tietoa oikeanlaisesta äänenkäyttötavasta ja jotka ovat täysin hukassa äänensä kanssa, koska eivät tiedä miten sitä voisi harjoittaa. Voin kuvitella tilanteen omalle kohdalleni, koska huolimatta ammatistani ja kyvystäni harjoittaa ääntäni myös itsellä on ollut välillä suuria vaikeuksia saada muuttuva ääneni toimimaan. Avuttomuuden tunnetta muuttuvan äänensä kanssa oppilas kuvaa seuraavasti:

Kun yritän laulaa yksin niin huomaan kuinka kehoni joutuu tekemään jotain mitä ei ole pitkiin aikoihin tehnyt. Se on vieraalla maalla. Se ei muista miten olla. Ja ne vähäisetkin muistijäljet mitä sillä on, eivät enää äänenmurroksen myötä pidä paikkaansa. Se on täysin eksynyt. Epätoivoisesti yritän käyttää vanhoja muistijälkiä ja lihasmuistia äänentuottamisessa. Lopputuloksena on kuitenkin jotain uutta, erilaista ja sekavaa. Se tuntuu kummalliselta. (oppilas, 2014.)

Äänityöpajatyöskentely on voimauttanut siihen osallistuvia ja vahvistanut heidän kokemustaan oikeudesta käyttää omaa ääntä rohkeasti ja anteeksi pyytelemättä:

Tahdon kuitenkin tulevaisuudessa kyetä nauttimaan laulusta. Minusta ei tarvitse tulla esiintyjää. En vain tahdo enää kantaa näin valtavaa taakkaa mukanani. Haluan kyetä laulamaan. Edes yhteislauluissa. Ihanaa olisi jos voisin nauttiakin siitä. Uskonkin, että mikäli vain pääsen peloistani ja häpeästäni niin nauttisin laulamisesta. Nauttisin aivan suunnattomasti. Etenkin jos saan tämän uuden ja kutkuttavan odotetun ääneni hallintaani. Voisin viimein laulaa sellaisella mataluudella kuin minun kuuluukin. Minun ei tarvitsi enää käyttää äänenmurrostani tekosyynä laulamattomuuteeni. Ei tarvitsisi tehdä positiivisesta asiasta puheessa negatiivista. (oppilas, 2015)

Ääniryhmät ovat lisänneet transmiesten kehotietoisuutta ja tarjonneet apua äänenmuutokseen liittyvissä haasteissa ja ongelmissa. Oppilaan saadessa apua äänenmuutokseensa, uusi ääni alkaa löytää paikkaansa ja toimimaan:

Onneksi minulla oli tilaisuus osallistua Demianin ääniopetukseen samana keväänä, jolloin olin aloittanut testot: tämä oli käänteentekevää. Ensinnäkin rauhoituin luottamaan siihen, että muutokset tulevat pikku hiljaa. En myöskään enää pyrkinyt yksinomaan pakottamaan ääntäni niin möreäksi kuin siitä irti lähti, vaan aloin kiinnittää huomiota hengittämiseen, kehon hyvinvointiin ja äänen luonnollisempaan tuottamiseen. Tajusin, miten jumissa koko ylävartaloni on, ja aloin tietoisesti suoristaa ryhtiäni aina kun siihen kykenin, vaikka tämä olikin välillä todella vaikeaa kehodysforian takia. Transmaskuliinille ei todellakaan ole mikään yksinkertainen juttu istua tai seistä ryhdikkäästi, koska silloin joutuu kohentamaan rintakehäänsä tavalla, joka tekee kiusallisesti tietoiseksi oman rintakehän vääristä muodoista (siitä, että on rinnat, jotka eivät kuulu omaan kehoon). Ja tietenkin bindasin (eli käytin rintakehää litistävää liiviä), joka myös haittasi hengittämistä ja hapenottoa, ja aiheutti myös jumeja ja kramppeja koko yläkroppaan. (oppilas, 2015.)

Transmiesten äänenopetuksessa ja ääniryhmissä tärkeimpiä harjoitteita ovat olleet yhteisen laulamisen ja ääniharjotteiden lisäksi kehoa rentouttavat ja vapauttavat harjoitteet. Olen huomannut sen, että mikäli ihminen kykenee rentoutumaan lihasten tasolla, on jo mielen tasolla tapahtunut jokin merkittävä muutos. Tämä psykofyysinen vapautuminen vaikuttaa suoraan positiivisesti myös ääneen ja itseilmaisuun. Esimerkiksi jooga perustuu juuri kehon liikkeiden ja hengityksen saumattoman virtauksen kautta tapahtuvaan mielen rahoittamiseen ja tasapainottamiseen. (Farhi 2009, 23.) Lihasten rentoutuessa hengitys vapautuu ja syvenee, mieli kohdistuu läsnä olevaan hetkeen ja kehoaistimuksemme herkistyvät. Pallean vapautuessa myös ääniväylä ja kurkunpään seudun lihakset rentoutuvat. Transmiehille erityisesti psykofyysinen lähestymistapa on tärkeää, koska kehomieli ei hälytystilansa vuoksi kykene toimimaan saumattomasti yhdessä. Saavuttamalla paremman yhteyden oma luonnollinen ääni voi vapautua ja siten löytyä.

Kun sitten lopulta kasvatin testoannosta yli puolen vuoden käytön jälkeen, ja vihdoin aloin huomata pientä äänen madaltumista ja saada kommenttejakin siitä toisilta, olin aivan riemuissani. Tässä vaiheessa osallistuin maskuliinien yhteislaulu- ja ääniharjoitteluryhmään todella innoissani, halukkaana harjoittamaan ääntäni ”julkisemmin” aina kun vain voi. Yhdessä laulaminen tuntui todella hyvältä ja olin ylpeä siitä, kuinka kajautimme porukalla komeasti erilaisia lauluja. Yhdessä venytteleminen ja ääniharjoitteiden tekeminenkin tuntui hyvältä, omassa kehossa oleminen alkoi tuntua paremmalta kuin aikoihin. (oppilas 2015)

Transmiehille pitämäni ääniryhmät ja laulutunnit ovat olleet osallistujille erittäin merkityksellisiä oman äänellisen identiteetin ja miehisen minäkuvan vahvistumisessa:

Tunne oli mieletön. Lähdin jo siltä ensimmäiseltä kerralta muuttuneena. Vasta silloin ymmärsin kuinka laajasti lukkoni minuun vaikuttavatkaan. Istuin dösään selkä suorempana ja koko keho avoimempana kuin koskaan. Katseeni oli suoraan eteenpäin ja tunsin itseluottamuksen kasvaneen. Hymyilin ja tunsin, että ”kyllä mä vielä pystyn tähän”. (oppilas, 2014)

Tällä hetkellä elän murrosvaihetta ääneni kanssa. Pelkoni, ettei äänestäni tule vakuuttavaa, on ehkä turha. Jo nyt ääneni on matalampi ja omempi kuin mitä pahimmissa peloissani uskalsin arvata. Vaikka juuri nyt laulaminen on vaikeaa – ääni tuntuu katkeilevan ja kulkevan hallitsemattomasti milloin minnekin, mörinästä kiekumiseen – uskon sen kehittyvän vielä ja löytävän oman uomansa. Niin ja mitä ääni minulle merkitsee: Identiteettiä. Minuutta. Uskottavuutta. Vakuuttavuutta. Voimaa. Lähellä oloa. Rakkautta. (oppilas, 2014)

Kokemukseni mukaan tietoisempi kehon ja äänen yhteys on ollut suorassa yhteydessä itseilmaisun vapautumiseen transmiehillä. Moni uskaltautuu ilmaista paremmin itseään, mielipiteitään ja ottaa rohkeammin tilaa. Lisäksi monilla on kokemuksia lauluäänen merkityksestä oman todellisen identiteetin näkyväksi tekemisessä läheisille ihmisille. Itselle muuttuneen äänen nauhoittaminen muutosvaiheessa ja laulunäytteiden lähettäminen vanhemmille oli erittäin merkittävää heidän sopeutumisessaan fyysisiin muutoksiini. Uskon, että muuttuneen ääneni kuuleminen auttoi heitä kohtaamaan kipeitä tunteita, kuten häpeää suhteessa erilaisuuteeni. Omaksi koettu ääneni ja siitä virtaava autenttisuus lohdutti antaen varmuutta ja luottamusta siihen, ettei kysymys ole ihmisyyden muuttumisesta joksikin toiseksi, vaan kasvamista omaksi itseksi.

Tässä vaiheessa rohkaistuin taas laulamaan myös muiden (siis cisihmisten) kuullen. Paha tapani kun on hyräillä puuhaillessani, niin itsensä hiljaiseksi pakottaminen, jottei tulisi väärin sukupuolitetuksi, oli ollut minulle aika ajoin tosi hankalaa. Lauloin mm. ystävälle yksinäni syntymäpäivälaulun muiden kuunnellessa, ja kestin jännityksen siitä, miltä ääneni ehkä kuulostaa. Ja hyvältähän se kuulosti. (oppilas, 2014.)

Eräs oppilaani puhui kulttuurisesta mykkyydestä, jota oli kokenut muiden miesten kanssa muuttuvan äänensä kanssa. Se, ettei löydä itselle paikkaa ja osallisuuden kokemusta miesten maailmassa voi aiheuttaa yksilölle riittämättömyyttä ja häpeää. Tästä voi tulla itseä syrjivä ja suojaava kierre, joka ajaa ihmisen pois yhteydestä. Pelko siitä, että ei kelpaa on monille ihmisille todellinen. Oman autenttisen äänen etsiminen voi olla yksi keino rikkoa tätä häpeän kierrettä ja tulla näkyvämmäksi omassa elämässä. Ääni heijastaa kokemukseni mukaan aina sisäistä tilaamme. Ääntä ja kehomieliyhteyttä harjoittamalla voidaan korjata näitä sisäisiä negatiivisia uskomuksia ja tunteita, jotka lisäävät sisäistä yhteydettömyyttä. Osallisuuden kokemus lähtee mielestäni ihmisestä itsestä. Olemalla osallinen omissa tarpeissa ja toiveissa kurottaa kohti sitä, mistä on jäänyt osattomaksi. Jo se, että transmies löytää syvän ja toimivan äänen voi toimia ensiaskeleena kohti rohkeampaan ja välittömämpään olemisen tapaan. Yhteyden kokemus ympäröivään maailmaan lähtee kokemukseni mukaan aina ihmisen sisäisestä yhteyden kokemuksesta.

(Seesjärvi 2015, pp. 46-50)

Testosteronin vaikutus ääneen

Transmiehillä äänenmuutos poikkeaa hieman cispoikien äänenmuutoksesta. Testosteroni aiheuttaa kyllä äänihuulten kasvun, mutta ainoastaan niissä rajoissa missä jo täyteen kokoonsa kasvanut kilpirusto on. Paksuuntuneet äänihuulet, limakalvo eli epiteeli ja kurkunpään muun lihaksiston täytyy siis sopeutua paljon pienempiin oloihin transmiehillä. Tämä aiheuttaa monia haasteita lauluääntä ajatellen. On tutkittu, että miesten kurkunpään rustorakenteet ovat suuremmat verrattuna naisiin ja äänenmurroksen aikana kurkunpään luutumiset tapahtuvat myös eri aikaan. Tämä mahdollistaa äänihuulissa ja limakalvoilla tapahtuvan massan kasvun siten, että kilpirusto mukailee näitä muutoksia. Suuremmasta rakenteesta johtuen täysikasvuisen cismiehen kurkunpään vakaus ja voima ovat ihan eri luokkaa verrattuna transmiesten kurkunpään. (Constansis 2008.)

Transmiehet yleensä ottaen aloittavat heti täydellä annostuksella mikäli testosteronilaatu on injektiomuodossa. Muutokset kurkunpäässä tapahtuvat ääntä ajatellen liian nopeasti. Kurkunpää ei ehdi sopeutua muutoksiin ja vaarana on, että yksilölle syntyy pysyvä äänihäiriö ja kurkunpään lukkiutuminen johtaa lauluäänen menetykseen. (Constansis 2008.) Constansisin tutkimuksen, oman ja oppilaitteni kokemuksen perusteella transmiehet hyötyvät asteittaisesta ja vähitellen lisätystä testosteroniannostelusta. Erityisesti transmiehet, joiden ikä on yli 30 vuotta, olisi hyvä aloittaa hormonihoidot hyvin rauhallisesti. (Constansis 2008) Erityisesti vanhemmat transmiehet hyötyvät laulutunneista, puheterapiasta ja ääniryhmistä. Kokemukseni mukaan iän lisäksi geeneillä on suurin merkitys itse äänen muutokseen ja sen vaivattomuuteen. Yleensä geenit määräävät myös sen, kuinka paljon lihasmassaa kurkunpäähän kasvaa. (logopedin maininta 2013) Oppilaissani on nuoria transmiehiä, joilla täydellä annostuksella aloittaminen ei ole pilannut lauluääntä. Päinvastoin ääni on toiminut moitteettomasti ja on täysin verrattavissa cismiesten ääneen.

Kokemukseni mukaan kaikki transmiehet huolimatta iän tuomista eduista tai suhteellisen suuresta luustosta tarvitsisivat äänen huoltoa ja lauluopetusta. Tämän vahvistaa myös Constansis tutkimuksessaan. (Constansis 2008)

Olen ollut nyt testoilla noin vuoden. Aloitin pienellä annoksella ja pidin lähes vuoden saman matalan tason, jotta voisin tarkkailla rauhassa muutoksia ja antaa keholleni aikaa sopeutua niihin.

Aluksi tuntui pitkään, että äänelleni ei tapahdu mitään. Aloin jo epäillä, että ehkä ääneni ei tulekaan muuttumaan paljon – tai ollenkaan – kun olen jo keski-ikäinen. Tämä oli minulle suuri surun aihe.

Olin kaikessa salassa itsekseni laulanut hakien matalampaa korkeutta jo kauen ennen testoja. Tätä olin tehnyt oikeastaan koko ikäni aina välillä, mutta järjestelmällisempään harjoittamiseen rupesin ehkä noin vuotta ennen testojen aloittamista. Minulla ei kuitenkaan ollut käsitystä tekniikasta, joten painoin ääntäni väkisin alaspäin. Ensimmäisen vuoden aikana ääneni väsyikin harjoitellessani, ja happi tuntui loppuvan lähes aina, kun lauloin. Olin usein epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan – enää – pysty laulamaan julkisesti. Tämä oli minulle suuri surun aihe, koska olen laulanut koko ikäni, lähinnä omaksi ilokseni, mutta myös juhlissa, leirinuotioilla ja erilaisissa yhteislaulutilaisuuksissa. (oppilas, 2015.)

Transmiesten äänielimistö

Seuraavassa luvussa esittämäni väittämät perustuvat omiin ja tällä hetkellä saatavilla olevista tutkimustiedoista muodostamiini päätelmiin transmiesten äänielimistöstä. Jotkut väittämäni äänifysiologiset seikat saattavat muuttua tulevaisuudessa, kun tutkimustietoa transmiesten äänifysiologiasta tulee lisää. Tekemäni havainnot rakentavat jonkinlaista pohjaa tulevaisuuden äänifysiologisille tutkimuksille transmiesten ääneen liittyen.

Transmiesten anatomisesta eroavaisuuksista johtuen kurkunpää ja sitä ympäröivät lihakset ovat keskivertoa cismiestä pienemmät. Tämä on hyvin yksilöllistä ja voi olla transmiehiä, joiden äänielimistö on fysiologisesti suurempi. Liian yleistäviä johtopäätöksiä ei voi tehdä, mutta tietyt lainalaisuudet kuitenkin vallitsevat transmiesten äänestä puhuttaessa. Suurin eroavaisuus cismiesten ja transmiesten välillä on kilpiruston muodossa, koossa, äänihuulten pituudessa ja jäntevyydessä sekä ääniväylän koossa. (Constansis 2008) Poikkeuksia tästäkin löytyy, mutta nämä ovat yleisimmät ja tutkitusti merkittävimmät erot. Kilpiruston pituussuunnassa oleva terävyys ja kaltevuuskulma on cismiehillä suurempi kuin transmiehillä. Titzen tekemässä tutkimuksessa todettiin miesten kilpiruston olevan keskimäärin 20 % suurempi kuin naisten. Naisten kilpirusto on leveämpi ja tylpempi eli pituussuunnassa lyhempi kuin miesten kilpirusto. Tästä syystä äänihuulirako on suurempi naisilla verraten miesten huulirakoon. Tutkimusten mukaan värähtelynopeus on miehillä hitaampi, mutta sulkuväli nopeampi. Massaltaan suuremmat ja toisiaan lähempänä olevat äänihuulet sulkeutuvat tiiviisti toisiaan vasten. Tästä syystä miehillä on vähemmän vuotoisuusongelmia äänessään. (Titze 1988, 4; Sulter, Schutte & Miller, 1996.)

Nämä pieneltä tuntuvat, mutta silti äänen kannalta merkittävät eroavaisuudet aiheuttavat transmiehille äänentuotossa suuria haasteita. Koska äänihuulten massankasvu on miltei sama kuin cismiesten, ilman pituussuunnassa olevaa tilaa äänihuulet saattavat kilpiruston sisällä poimuttua ja niiden tasapainoinen värähtely häiriintyä. Äänihuulten voidessa värähdellä koko pituudeltaan ja massaltaan vapaasti äänihuulivärähtely on myös tasainen. Pienikin jännitys ja epäsymmetria äänihuulivärähtelyssä kuuluu äänessä kireytenä, puristuksena, vuotoisuutena, vibraton muutoksina ja vaikeina rekisteriongelmina. (Miller 1996, 1-8; 18-19.)

Paksummilla, jäntevämmillä, pidemmillä äänihuulilla ja lyhemmällä äänihuuliraolla on myös helpompi vaihtaa rekisteriä. Ylimenokohdissa äänihuulten ollessa lähempänä toisiaan värähtelysyke ei juurikaan muutu eikä äänessä kuulu rekisterinvaihdoskohtaa. Äänenmurroksessa turvotus aiheuttaa juuri värähtelyssä muutoksia ja siksi ääni on hallitsematon ja epävakaa. Olen huomannut, että omassa äänessäni juuri ylimenokohdat ylärekisterissä ovat äänelleni hankalia. Äänessäni kuuluu edelleen ylärekisterissä laulettaessa turpeutta ja ahtautta, joka johtuu äänihuulten venymiskapasiteetin rajoittuneisuudesta sekä äänihuulteni massan suuruudesta niiden pituuteen nähden. Lisäksi falsettirekisterini on ollut kadoksissa äänenmurroksen aikana. Viime aikoina olen alkanut löytämään falsettirekisteriäni uudelleen, mikä johtuu muutosten tasaantumisesta.

Tietyssä vaiheessa murrosta kompensoin tätä pituuden ja jäntevyyden puutetta ”tilttaamalla” eli kallistamalla kilpirustoa keinotekoisesti ylös ja eteen, jotta äänihuuleni saisivat lisää venymistilaa. Tämä kilpiruston ”tilttaaminen” auttoi paljon pop-jazz-fraseerauksessa, mutta ei sopinut kvaliteetiltaan klassiseen äänenmuodostukseen. Tällä hetkellä klassisella tekniikalla tehty kurkunpäätä alaspäin ja eteen suuntaava kallistaminen on tuntunut paremmalta äänen tuoton kannalta. Äänihuulitasolla tapahtunut asettuminen on mahdollistanut tämän. Uskon, että kilpirustoni on alkanut sopeutumaan muuttuneeseen äänihuulimassaan ja kilpiruston vauhdittunut luutuminen on myös omalta osaltaan vakauttanut äänihuulivärähtelyä ja siten stabilisoinut ääntäni.

Transmiehillä äänihuulirako on suurempi johtuen leveämmästä kilpirustosta suhteessa sen pituuteen. Constansis oli huomioinut tutkimuksessaan, että lisääntynyt massa ja limakalvot kurovat tätä rakoa umpeen ja äänihuulivärähtely voi jopa tulla vakaammaksi aikaisempaan verraten. Oma päätelmäni tästä on, että mikäli äänihuulimassa kasvaa sopivassa suhteessa kilpirustoon, ääni voi jopa parantua äänenmuutoksen myötä. Oikea suhde luo ihanteelliset olosuhteet äänihuulille värähdellä tasaisesti koossaan sopivan kilpiruston sisällä. Tätä ilmiötä voisi verrata pystytettyyn kolmion malliseen telttaan. Mikäli teltan muodostaman kehikon pituus on oikeassa suhteessa telttakankaaseen, teltta on vakaa ja pysyy pystyssä kovassakin tuulessa. Mikäli runko on liian pieni tai suuri suhteessa kankaaseen teltta on epävakaa.

Pituussuunnassa oleva tilan puute vaikeuttaa äänihuulijänteen venymistä ja äänihuulilihaksen jäntevöitymistä, jota äänihuulissa olevan massanmäärä edellyttäisi. Tämä vaikeuttaa täydellistä äänihuulisulkua ja koko laajuudeltaan ja pinta-alaltaan värähtelevien äänihuulien toimintaa. Rekisterivaihdoskohdat alhaalla ja ylhäällä vaikeutuvat, koska kilpiruston pitäisi antaa äänihuulille enemmän tilaa venyä ja joustaa muuttuvissa olosuhteissa. Päätelmieni mukaan liian suuri massan suhde äänihuulten pituuteen on merkittävä tekijä rekisteriongelmissa ja äänellisessä epävakaudessa transmiehillä.

Cismiesten, jotka ovat harjoittaneet ääntään, on kilpiruston rakenteen puolesta helpompaa laulaa ylimenoalueilla ja saavuttaa ylärekisterissä täysipainoisesti soiva ääni. Heille siirtymävaihe helpottuu huomattavasti kilpiruston salliman tilan ja muodon sekä äänihuulten paremman jäntevyyden ja pituuden puitteissa. Äänihuulet pääsevät tällöin värähtelemään koko pituudeltaan lähempänä toisiaan ja näin vältytään siltä, että äänihuulivärähtely muuttuu siirtymäkohdassa liian suuren vocalis eli äänihuulilihasjännityksen tai ilmanpaineen vuoksi. (Koistinen 2005, 62.) Transmiehillä värähtelypinta-ala ja avovaihe ja sulkuväli on suurempi, joten synkronisesti toimivan äänihuulisulun ja värähtelyn saumaton toimiminen ylimenokohdassa vaatii erityistä teknistä tarkkaavaisuutta kilpiruston luonnollista kallistusliikettä ja ilmavirran vapaata virtausta myötäilen. (Aalto-Parviainen 1985, 126.)

Äänihuulimassan suhde verraten niiden pituuteen ja kurkunpään kokoon tarjoavat fysiologiset puitteet perusäänellemme ja äänityypille (Titze 1988). Lisäksi äänityyppiin vaikuttavat ääniväylän leveys, pituus ja resonaatiotilojen laajuus (Koistinen 2005, 68; Titze 1988). Koska transmiehillä äänihuulimassa ja epiteeli (limakalvo) ovat äänihuulten pituuteen ja kilpiruston kokoon verraten suuremmat, tämä voi aiheuttaa ongelmia äänenlaatuun myös puhuessa. Se millä tavoin äänihuulet lähentyvät ja värähtelevät toisiaan vasten on merkittävää äänentuoton kannalta. Pysyvä vuotoisuus ja hallitsemattomuus transmiehillä viittaa lukkiutuneeseen äänenkäyttöön. Oireet voivat olla merkkinä siitä, ettei äänihuulisulku ole mainitsemistani syistä täydellinen ja kurkunpään lihastasolla oleva toiminta on epätasapainossa.

Olen huomannut oppilaissani saman, minkä Constansis löysi tutkimuksessaan, ettei kaikkien kohdalla ääni laske odotetusti, vaan jää ikään kuin puoleen väliin. Puheäänen korkeus ei ole massaan korreloiden matalalla, vaan lukkiutuneena vanhan ja uuden äänen välimaastossa. (Constansis 2008.) Ongelma kasvaa havaintojen mukaan, mikäli yksilö ei ole löytänyt uuteen matalampaan ääneen sopivaa äänenkäyttötapaa ja puhekorkeutta, vaan käyttää edelleen ääntään kuin se olisi kurkunpään lihasten ja kilpiruston tasolla korkeampi. Transmiehille on erityisen tärkeää oppia puhumaan oikeilla lihaksilla, joita uusi muuttunut ääni vaatii. Vanhasta äänestä poisoppiminen on kuitenkin hidasta, koska monilla puhevuosia on kertynyt jopa 20 vuotta tai enemmänkin ennen prosessia. Lihasten uudelleen asettautuminen vaatii oikeita toistoja ja ymmärrystä siitä, mitä tekee väärin. Omalle puheäänelle on sokea, koska jokainen kuulee äänensä kallon läpi. Tästä syystä suosittelenkin oppilaitani äänittämään ääntään aika ajoin, jotta he oppisivat kuulemaan ääntään oikealla tavalla. Transmiesten laulun opettajana keskityn laulamisen lisäksi myös puheääneen. Lauluäänen opettamisen ohella oikean äänenkäyttötavan opettaminen puheeseen on todella tärkeää. Laulaminen transmiehillä vapauttaa toki ääntä kokonaisvaltaisesti, mutta ilman puheäänen vapauttamista oma autenttinen ääni ei voi löytyä.

 (Seesjärvi 2015, pp. 41-45)