Häpeän jähmettävä vaikutus ääneen ja itseilmaisuun polyvagaaliteorian näkökulmasta

Polyvagaali-teorian mukaan ihmisellä on autonomisessa hermostossa kolme toisiinsa liittyvää neuraalista systeemiä. Jokaisessa viskeraalisessa systeemissä on oma psykofyysissosiaaliseen selviytymiskäyttäytymiseen ja sosiaaliseen kiinnittymiseen liittyvät toimintastrategiansa. Viimeisimpänä kehittynyt myelinisoitu vagus-hermo on aivorungossa toisena kiertäjähermona toimiva haara, joka säätelee sosiaalista kiinnittymistä. Tämä ventraalivagaaliksi systeemiksi kutsuttu hermostollinen vaste virittää meidät kontaktiin eri aistien, kuten katseen, ilmeiden ja äänentuoton hienovireisen virittäytymisen kautta. Sisäiset tuntemukset liittyvät lämmön, turvallisuuden ja mielihyvän eri aistimuksiin. Ventraalivagaalinen aktivaatio syntyy turvallisen vuorovaikutuksen kautta.

Kahden kiertäjä eli vagushermon välissä kehittynyt sympaattinen hermosto (SNS) aktivoi taistele-pakene, jähmety -reaktion autonomisessa hermostossamme. Sympaattista hermostoa säätelee limbinen järjestelmä, jonka stressivasteena toimii SAM-akselin säätelemä adrenaliinin ja HPA-akselin säätelemä kortisolin tuotanto. Sympaattisen hermoston tehtävä on lisätä nopeutta ja voimaa lihaksiimme, jotta taistelua tai pakoa muistuttava käyttäytyminen onnistuu stressaavassa ja fyysistä toimintaa vaativassa tilanteessa. Varhaisimpana näistä kolmesta hermohaarakkeesta on kehittynyt myelinisoimaton vagus eli kiertäjähermo, joka vastaa selviytymiskäyttäytymisestä jähmettymällä erittäin voimakkaan henkeä uhkaavan tilanteen tai olemassaoloon liittyvän uhan ilmetessä. Tätä kiertäjähermon käyttäytymiseen liittyvää toimintaa kutsutaan dorsaalivagaaliseksi systeemiksi. Myelinisoimattoman kiertäjähermon toiminta on yhteistä kaikille nisäkkäille. Parasympaattinen hermosto säätelee näiden kahden toisistaan psykofyysissosiaaliselta vasteeltaan eroavien vagushermojen toimintaa. (Porges)

Ventraalisessa aktivaatiossa ihmisen etuotsalohko on aktivoitunut. Sitä edellyttää kokemus turvassa olemisesta sosiaalisesti. Ventraalinen aktivaatio on suorassa yhteydessä kurkunpäähän ja nieluun, mikä puolestaan vaikuttaa merkittävästi äänelliseen ilmaisuun ja äänen hienomotoriikkaan. Kasvojen miimiset lihakset, ääni ja katse muodostavat yhdessä sosiaalisen kiinnittymisen fysiologisen perustan. Ventraalivagaalisysteemiä säätelee frontaali aivokuori eli etuotsalohko, jossa sosiaalinen kiinnittyminen ja empatian kyky kehittyy varhaisessa vuorovaikutuksessa. Dorsaalivagaalista systeemiä säätelee aivorunko, jonka aktivoituessa seuraa jähmettyminen, liikkumattomuus tai passivoituminen. Dorsaalivagaalisessa systeemin stressivasteena aktivoituu myös HPA-akseli, joka säätelee stressihormoni-kortisolin tuotantoa. TRE-harjoituksessa aktivoitu tärinä lähtee liikkeelle juuri aivorungosta. TRE:n avulla on mahdollista siirtyä dorsaalisesta ja sympaattisesta aktivaatiosta kohti ventraalista aktivaatiota syvältä kehosta purettujen traumojen jälkeen. (Porges)

Torjuntatraumasta seurannut häpeän dorsaalivagaalinen yhteys

Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen ja häpeä tuntuu kokonaisvaltaisesti jähmettävältä. (Reckhardt & Ikonen 1994, 130.) Erityisesti se jähmettää äänielimistön ja kyvyn ilmaista alkuperäistä tunnetta, jonka häpeä myöhemmin verhoaa (Ks. Seesjärvi 2013). Paheksuvat tai hylkäävät katseet tuottavat äkillisen siirtymän sympaattisesta kiihtymyksestä parasympaattiseen. (Gerhardt 2004) Häpeä syntyy siinä välimaastossa kun sympaattinen aktivaatio muuttuu äkillisesti parasympaattiseen aktivaatioon. Tämä äkillinen hermostollinen muutos aiheuttaa yksilölle häpeätrauman ja hermostollisen lukkiutumisen. Uskon, että häpeätrauma jää jonnekin sympaattisen ja parasympaattisen dorsaalivagaalisen aktivaation väliin. Yhteyttä ventraalivagaaliseen aktivaatioon ei synny, koska häpeän tunnetta ei käsitellä, eikä torjuntatraumaa pureta. Ihminen jää näin turvattomuuden tilaan. Seurauksena tästä on, että ihminen saattaa paeta kehostaan, olla poissaoleva ja muuten kyvytön vastaanottamaan informaatiota sekä käsittelemään sitä. Häpeätrauma saattaa aiheuttaa fragmentaarisia kokemuksia, muistiaukkoja ja psyykkisen kivun välttelyä yksilössä jähmettymisreaktion seurauksena. Häpeä näkyy itseilmaisussa epäolennaisena tai jäsentymättömänä puheena, hiljaisuutena, pakenemisena, katkonaisia ajatusvirtoina ja kyvyttömyytenä keskittyä olennaiseen. (Huuska 2011)

”Tämä autonomisen hermoston reaktio liittyy lapsuuden kokemukseen, jossa innostuneen ja äänekkään lapsen käyttäytymistä rajoitetaan yhtäkkisesti joko vihaisella katseella tai huomautuksella. Tämä aiheuttaa lapselle häpeäkokemuksen ja aktivoi parasympaattisen hermoston stressihormoniryöpyn eli Kortisolin kera. Mikäli vanhemman katse ei muutu myönteisemmäksi lapsen käytöksen parannuttua lapsi jää lapsi ahdistuksensa kanssa yksin ja kortisolin hajoamisprosessi jää kesken. Tämä estää orbitofrontaalisen avokuoren kykyä hyödyntää kortisoli tunnesäätelykeskuksen jalostamiseen. Myöhemmin aikuisena vastaava tilanne saattaa laukaista samankaltaisen tunnekaappauksen eikä aikuinen kykene tai osaa rauhoittaa itseään. (Gerdardt 2004, 62–63.) Tämä on mielestäni yksi syy siihen miksi häpeästä kärsivällä laulajalla ei ole välttämättä kehittynyt kykyä rauhoittaa itseään ja häpeänsietokyky on aikaisemmista kokemuksista johtuen alhainen. Tuntiessaan olonsa turvalliseksi laulajan on helppo hengittää syvään ja edesauttaa entisestään autonomisen hermoston tasapainoa. ” (Seesjarvi, 2015)

Kielteinen katse voi laukaista stressihormoneja kuten kortisolia, joka pysäyttää mielihyvää tuottavat endorfiinit ja dopamiinin. Esimerkiksi taaperoikäisen aivot tarvitsevat tietyn määrän kortisolia norepinefriiniyhteyksien luomiseksi ydinjatkeesta etuotsalohkon aivokuorelle. Norepinefriini muovaa etuotsalohkon aivokuoren yhteyksiä (hypotalamuksen kautta) parasympaattisen järjestelmän kanssa. Tämä aivojen kehitysvaiheen yhteyksien luominen liittyy läheisesti ventraalivagaaliseen aktivaatioon. Parasympaattinen järjestelmä vastaa käyttäytymisen estoista, kuten impulsseihin vastaamisesta. Jos kortisolia ei kuitenkaan tämän jälkeen hajoteta eli jos vanhemmat eivät palaa virittyneeseen tilaan ja säätelyyn, lapsi voi juuttua kiihtyneeseen tilaan. Silloin kortisolin hyöty menee hukkaan eikä se voi auttaa orbitofrontaalista aivokuorta estämään tunnekiihtymystä. (Gerhardt 2004)

Voimakkaan ylivirittyneisyyden tilan muuttuessa jähmettyneisyydeksi hyväksyvän vastavuoroisuuden puuttuessa suuri määrä energiaa jää kehollisesti purkamatta. Adrenaliinin ja torjunnasta seuranneen kortisolin sisältämä energia on negatiivista ja purkamattomana negatiivinen energialataus saattaa jäädä kehoon. Torjunta pysäyttää sillä hetkellä olleen voimakkaan sisäisen pulsaation. Pulsaation äkillinen pysähtyminen käynnistää kehossa selviytymisvasteet, joiden valinnassa vuorovaikutuksen ja ilmaisun osuus on merkittävä. Olen huomannut oppilaillani ja itselläni sen, että sosiaaliset tilanteet ja esiintyminen, jossa mahdollisuus on tulla joko hyväksytyksi tai torjutuksi usein negatiivinen energialataus vie voiton aikaisemmista nöyryyttävistä kokemuksista johtuen.

Häpeätrauman synnyssä merkityksellisintä on yksilön kyvyssä ilmaista ahdistustaan itse tilanteessa. Jos yksilö kykenee puolustautumaan torjuntatilanteessa häpeä ei aktivoi dorsaalivagaalista systeemiä, vaan sympaattisen reaktion. Luulen, että tällöin myös sisäinen pulsaatio saattaa jopa kasvaa. Ihminen voi viedä taistele-pakene-reaktion loppuun verbaalisesti ja kehollisesti puolustautumalla tai muuten toimimalla itsensä hyväksi. Näin ihminen säilyttää oman voimansa ja häpeätraumaa ei välttämättä synny. Yleensä häpeätrauma seuraa alistumisesta ja siitä, että puolustautumisen sijaan ihminen passivoituu. Valitettavan usein introvertimmät ja erityisherkät ihmiset ovat alttiimpia jähmettymään stressaavissa tilanteissa. Mikäli ihmistä ei tueta ja kannusteta ilmaisemaan itseään, dorsaalivagaalinen aktivaatio saattaa jäädä ainoaksi selvitymisstrategiaksi erittäin stressaavissa esiintymis- tai oppimistilanteissa. Erityisesti dorsaalinen aktivaatio korostuu tilanteissa, joissa yksilön suoristusta arvioidaan. (HS-artikkeli)

Hyväksyvästä vastavuoroisuudesta ventraalivagaaliseen aktivaatioon

Usein ihminen jää torjuntatraumansa ja sitä seuranneen häpeän kanssa yksin. Torjunnan pelossa ja hyväksyvän vastavuoroisuuden puuttuessa ihminen eristäytyy ja vetäytyy. Tämä käyttäytymismalli johtaa traumakeskeiseen elämään ja ihminen on vaarassa katkeroitua. Monilla oppilaillani on ollut tunne, että heidän siipensä on katkaistu ja he eivät ole enää oppineet lentämään. He eivät ole enää tunnistaneet aitoa itseä ja sisimmästä kumpuavia haaveita. Heidän sisimmän äänensä on tukahdutettu ja kokemus torjunnasta ihmisenä on voimakas. Monet ovat kyseenalaistaneet oikeutensa olla olemassa omana itsenään. Häpeän verkossa ja siitä käsin elävä ihminen ei enää tunnista itseään. Häpeän tunteessa ihminen vetäytyy itsestä ja kehostaan. Häpeävä sulkee suunsa ja vaikenee, koska syyttää ja inhoaa itseään. Useimmat tulevat tietoiseksi häpeäpersoonastaan vasta ehdottoman hyväksynnän ja rakkauden kokemisen kautta. (Brown 2015)

Hyväksyvän vastavuoroisuuden merkitys ventraalivagaalisen yhteyden muodostumisessa on merkittävä. Kyky läsnäoloon ja sosiaaliseen yhteyteen mahdollistuu riittävän turvan ja luottamuksen kokemisen kautta. Opettajan hyväksyvä ja vastaanottava läsnäolo oman ventraalivagaalisen yhteyden kautta, tarjoaa oppilaalle kokemuksen turvassa olemisesta. Tarpeeksi usein ja jatkuvana hermostoa rauhoittava turvallisuuden kokemus saattaa muuttaa pysyvästi kiertäjähermon ja siihen liittyvän sosiaalisen vasteen käyttäytymisstrategiaa. Näin tietoinen ja kehossaan elävä opettaja voi luoda oppilaalleen korjaavan kokemuksen. Jähmettävästä häpeästä vapautuminen alkaa siitä kun yksilö ilmaisee häpeänsä ja tulee häpeässään kuulluksi. TRE-prosessin vahvistaessa sisäistä tuntemusta ja kehotietoisuutta häpeä alkaa sulaa aitojen tunteiden ilmaisun tieltä. Häpeästä kärsivän kanssa korjaava kohtaaminen mahdollistuu interventioiden myötä, jossa yksilö tulee nähdyksi hyväksyvän ja turvallisen katseen kautta. Stephen Porges puhuu hyväksyvästä vastavuoroisuudesta rohkaisuun pohjautuvana interventiona, joka kannustaa oppilasta tai asiakasta spontaaniin itseilmaisuun. Tämä mahdollistaa vastaanottavaisen sosiaalisen yhteyden tilan turvallisuuden kokemusta säätelevän neuraalisen vasteen kautta. (Jorge 2015)

Ilman kehollista ja vuorovaikutuksellista prosessia koteloitunut häpeätrauma ei avaudu, eikä syy-yhteyksiä trauman synnylle voida löytää. Tietoisuus ja tarina omalle kokemukselle syntyy häpeän takana olevien tunteiden kohtaamisen, läpielämisen ja ilmaisemisen jälkeen. Useimmilla on kokemuksia torjunnasta joko kotoa tai koulusta traumaattisista arviointitilanteista, joissa heidän sekä äänellistä että kehollista tunneilmaisuaan on kritisoitu voimakkaasti tai heitä on painettu alas. Monilla häpeätraumaan liittyy korostunut itsetarkkailu, jatkuva itsensä ja omien taitojensa kyseenalaistaminen sekä hyvin voimakas negatiivinen sisäinen puhe. Häpeätrauma tulee tietoisuuteen usein juuri torjunnan kokemuksesta seuranneiden jähmeiden ja kaavamaisten käyttäytymismallien, asenteiden ja ajatusmallien kautta. Omalle häpeätraumalle syyn löytäminen on tärkeää, jotta traumasta voi päästää lopulta irti. Ennen sitä on käytävä läpi kehollinen prosessi, jossa aidot tunteet saadaan takaisin. TRE-harjoittelun avulla esimerkiksi häpeän kahlitsema raivo voi purkautua ja sen sisältämä energia vapautuu omaan käyttöön. Näin ihminen saa oman voiman takaisin. TRE-prosessin myötä taistele-pakene-reaktio voidaan saattaa turvallisesti loppuun ja laulaja vapautuu jähmettyneisyyden tilasta elävään tilaan.

TRE-prosessi lukkiutuneen äänen ja itseilmaisun tukena

Syvän etuketjun aukeaminen avaa monella tavoin itseilmaisua ja ääntä. Anterioiset fleksorit aktivoituvat sympaattisen hermoston toimesta, joka saa meidät valmistautumaan hyökkäykseen tai puolustautumaan. Posterioriset fleksorit aktivoituvat puolestaan parasympaattisen hermoston toimesta ja sallivat meidän suoristautua rentoutuneeseen, avoimeen tilaan. Iliopsoas-lihas on pallea-lihaksen kanssa tärkeimpiä juuri ojentautumisen ja kasaan puristautumisen toimeenpanijoina. Iliopsoas-lihas eli lonkankoukistaja kiinnittyy rintarangan alimpaan ja lannerangan kaikkiin nikamiin, lonkkaluuhun ja reisiluun yläosaan koukistaen lonkkaniveltä ja lannerankaa. Pallealihas peilaa iliopsoas-lihaksen toimintaa ja sen aktivoituessa myös pallea puristuu vetäen rintakehää kasaan. (Myers 2013) Ääneen lukkiuttavasti vaikuttavat koko matkaltaan reiden lähentäjät, lonkankoukistajat, nelikulmainen lannelihas, pallealihas, epäkäslihas, solisluu- ja lapakieliluulihas, niskan ja kallon pohjan lihakset sekä purentalihakset. Lisäksi olen huomannut oppilaillani jännitteitä nielunkuroajissa ja kielenkannassa kun häpeäreaktio on päällä.

Olen tehnyt TRE:tä useimpien oppilaitteni kanssa ja jokaisella syvä etuketju on lähtenyt avautumaan. Palleapuristus on helpottanut ja ainakin oppilas on tullut siitä tietoisemmaksi. Niskan alueen jännitys on lievittynyt ja sen myötä kurkunpään lihaksisto. Olen huomannut syvän etuketjun avaamisen ehkäisevän ja purkavan jähmettymisreaktiota, joka useimmilla syntyy kun ääntä ilmaistaan kokonaisvaltaisemmin laulamalla tai äänteillä. Avaamalla kehoa ja purkamalla syvällä olevia pidäkkeitä oppilas on kyennyt hengittämään ensimmäisiä kertoja syvään. Pallean rentoutumisen myötä ahdistuneisuus on vähentynyt ja äänentuotto helpottunut. TRE-harjoittelu on parantanut oppilaillani kehotuntemusta ja selkiyttänyt ruumiin rajoja. Pystyyn ojentautuminen ja sisäisen tilan kasvu on merkittävää äänentuotollisesti myös kieliluun asennon kannalta. Kieliluu heijastaa iliopsoas-lihaksen muotoa ja näiden välillä on yhteys, joka liittyy kokemukseni mukaan kokonaisvaltaiseen itseilmaisuun. (Farhi 2009) Näiden keskinäinen suhde heijastaa äänellistä ja itseilmaisullista tasapainon tai epätasapainon tilaa. Kieliluu on ikään kuin vatupassi tai vaaka, jonka epätasapainoinen asento heijastuu koko äänentuottoelimistöön. Kieliluuhun ja kieleen on yhteydessä useampi lihas niskan puolella. Näitä lihaksia kutsutaan myös pelkolihaksiksi ja niiden jännittyessä ääniväylä sekä kielen kanta jännittyy. Usein jähmettymisreaktio lähtee lantion hermopunoksesta kulkien pallean kautta kohti niskaa ja äänentuottoelimistöä. (Myers 2013; Miller 1996; Aalto-Parviainen 1985)

TRE ja ääni

Olen oppilaitteni kanssa alusta saakka yhdistänyt tärinään ääntä ja olen kokenut sen hyvänä itsesäätelyn keinona, mutta myös keinona syventää tärinää. Eri äänteet ja korkeudet reagoivat värähtelyyn eri tavoin. Olen huomannut, miten ääni kuljettää tärinää eri puolille kehoa ja voin halutessani viipyä joissain kohdin pidempään mikäli huomaan, että jotain on aukeamassa. Ääni myös muuttaa tärinän amplitudia ja taajuutta. Ääni auttaa tärinäprosessia eteenpäin. Olen itse kokenut äänen interventiona, jonka voin tehdä itselleni ja oppilaalleni. Ääni tuli minulla TRE:ssä hyvin luonnostaan. Minun on kuitenkin ollut hyvin vaikeaa välillä päästää ääntä ryhmässä. Tässä vaikuttaa pelko siitä, että otan liikaa tilaa muilta. Oppilaitani olen rohkaissut päästämään ääntä tukemalla heitä omalla äänelläni. Tärinä itsessään helpottaa äänen päästämistä ja oppilaistani monet, jotka kärsivät voimakkaasta äänentuottoon liittyvistä lukoista ovat voineet äännellä tärinäsession aikana vapaammin.

Oma ääneni on vapautunut TRE:n myötä kun kehomieleni on vapautunut. Suurimman muutoksen olen tuntenut palleajännityksessäni. Olen tullut tietoiseksi puristuksesta palleassa, iliopsoas-lihaksessani ja rintakehässäni. Olen tietoisuuden myötä kyennyt vapauttamaan näitä alueita ja tuntemaan hengitysvirran kehossani uudella tavalla. Kehossani on ollut paljon kohtia, joita en ole oikeasti tuntenut. TRE-harjoittelulla olen saanut kosketuksen näihin alueisiin ja kyennyt vaikuttamaan niihin. Käytän nykyään tärinää äänen avauksen yhteydessä luonnollisena osana harjoitteluprosessia. Uskon ajan kanssa saavuttavani vielä syvemmän rentouden tilan laulaessa.

Kohti autenttista olemista sisimmän tuntemuksen vahvistumisen kautta

Sisäinen totuuden kohtaaminen seuraa siitä kun kapseli rikkoutuu. Tämä totuuden valo on läpivalaiseva. Siinä valossa kylpevät kokevat myös sisimmän tunnon heräämisen.

Yhteydettömyyden tila, jota jähmettyminen ylläpitää ajaa ihmisen lopulta erillisyyteen. Tästä esimerkkinä ovat traumatisoituneiden ihmisten repivät sisäiset ristiriidat, jotka heijastuvat perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Katsoessa koko luomakuntaa voimme nähdä kollektiivisen traumatisoitumisen oireet. Ihmiset eivät ole useinkaan valmiita tai halukkaita parantumaan, vaan elävät mieluummin tiedostamattomassa pitäen kiinni keinoistaan paeta sisimmän kipua. Kärsimyksessä elävä ja sen valinnut ei ole valmis tuntemaan kipua. Kivun läpieläminen muistuttaa kuoleman pelkoa ja ihminen ei ole valmis kuolemaan, koska ei ole vielä nähnyt ja kokenut materiaalisen elämän yhdentekevyyttä. Ihminen pitää kiinni elämästään ja materiasta kynsin hampain, vaikka ne pidemmällä aikavälillä lisäisivätkin ahdistusta ja kipua. TRE-menetelmällä on mahdollista saada oma keho takaisin ja katsoa syvään sisimpään. Tärinän avulla on mahdollista sulattaa syvään jäätyneet traumat ja tunteet kehossa. Tunteet, joita on joutunut ja oppinut painamaan syvälle lihaspanssareiden alle.

TRE-harjoittelun seurauksena ihminen alkaakin elämään sisältäpäin sen sijaan, että eläisi ulkoisten odotusten ja vaatimusten mukaisesti. Omien ruumiin rajojen selkiytymisen ja kehomieli-integroitumisen myötä sisäiset voimavarat palaavat. On myös helpompaa ymmärtää sukupolvien ylitse siirtyneiden traumojen dynamiikka ja katkaista niiden vahingollinen kierre omassa elämässä. Omalla kohdallani olen ymmärtänyt syvemmin, mitä vastuu omasta onnellisuudesta ja sisäisestä tasapainosta tarkoittaa käytännön tasolla. TRE:n avulla kivun kehollinen kokeminen on helpottunut ja trauman käsittely on ollut syvempää. Trauman parantumisen myötä traumaattista tilaa ylläpitävät uskomukset, käyttäytymismallit ja kaavamaiset ajatukset ovat voineet muuttua terveemmiksi, elämää ylläpitäviksi, itseä ja toisia kunnioittaviksi asenteiksi ja toiminnaksi. Trauman kohtaaminen sellaisenaan on ollut tärkeää, jotta olen syvällä tasolla kyennyt hyväksymään sen vaurioittavan vaikutuksen minäkuvaani ja elämääni. Tästä oivalluksesta syntyvä itsemyötätunto on auttanut päästämään irti ja hyväksymään tapahtuneen osaksi itseä. Anteeksianto prosessi on helpottunut kun tarina on saanut takaisin sille kuuluvat vivahteet ja värit. Kun kokemuksiin sisältävää kipua ei tarvitse enää kieltää, voi keskittyä elämään elämäänsä tässä ja nyt. Aito myötätunto syntyykin juuri siitä, että kipua pystyy katsomaan silmiin menettämättä voimaansa.

Artikkelin kirjoittaja:

Demian Seesjärvi, Musiikkipedagogi (Yamk),

sertifioitu Tre-ohjaaja ja holistinen äänitutkija

Lähteet:

Aalto, A. & Parviainen K. 1985. Auta aantasi, 5. laajennettu painos. Keuruu: Otava.

Bercel, D. 2013. kolmas painos. TRE-stressinpurkuliikkeet – Stressin ja traumojen helpottamiseen. Kuva ja Mieli Oy. Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo.

Blogi Ahdistuksesta ja peloista: (http://juhakemppinen.fi/index.php?id=kuecd15how4a9v)

Brown, B. 2015. 2.painos. En olekaan yksin – Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta. Basam Books. Helsinki. Paino: Tallinna. Raamatutrukikoja OU.

Farhi, D. 2009. Kehon ja mielen jooga. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2009.

Garaizabar Jorge, J.C. 2015. Article: The Presence in the Voice. Teoksesta; Phd. Berceli, D.Shake it of naturally – Reduce stress, anxiety and tension with TRE.

Goleman, Daniel. 2009. Tunneäly. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Greenberg, L.S. & Paivio S.C. (1997). Working with Emotions in Psychotherapy. New York: Guilford.

Huuska, M. 2011. Sukupuolen moninaisuuden ammatillinen kohtaaminen. Teoksessa

Tuovinen, L., Ståhlström, O., Nissinen, J. & Hentilä, J. (toim.). Saanko olla totta? 2011. Helsinki: Gaudeamus.

Ikonen, Pentti & Rechardt, Eero. 1994. Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia. Helsinki: Nuorisopsykoterapia-säätiö.

Malinen, B. Elämää kahlitseva häpeä. Kirjapaja, Helsinki 2010.

Miller, R. 1996. The Structure of Singing-System and Art in Vocal Technique. Wadsworth Group/Thomson Learning.

McGrath Helen, Hazel Edwards: Difficult Personalities- A Practical Guide to Managing the Hurtful Behavior of Others ( and Maybe Your Own), 2010, 2nd ed, New York: The Experiment

Huuska, M. 2011. Sukupuolen moninaisuuden ammatillinen kohtaaminen. Teoksessa Tuovinen, L., Ståhlström, O., Nissinen, J. & Hentilä, J. (toim.). Saanko olla totta? 2011. Helsinki: Gaudeamus.

Porge, S. The Polyvagal Theory: Phylogenetic substrates of a social nervous system. Department of Psychiatry, Uni ersity of Illinois at Chicago, 1601 W. Taylor Street, Chicago, IL 60612-7327, USA. Received 16 October 2000; received in revised form 15 January 2001; accepted 22 January 2001

Sundqvist Linda. 2006. Kehotuntemus työstressin hallintamenetelmänä TYKY-ryhmässä. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, Sosiaali-ja terveysala. Päättötyö. 2006.

(https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/17516/TMP.objres.364.pdf?sequence=2)

Seesjärvi, Iris. 2013. Häpeä laulullisen ilmaisun esteenä – Laulunopiskelijoiden kokemuksia laulullisesta häpeästä. Centria Ammattikorkeakoulun Musiikkipedagogin päättötyö. Työ luettavissa: [https://publications.theseus.fi/handle/10024/63031]

Seesjärvi, Demian. 2015. Kohti autenttista ääntä ja itseilmaisua – Transmiesten äänenmuutos psykofyysisenä kokemuksena. Metropolian Ylemmän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Työ luettavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97036/Seesjarvi_Demian.pdf?sequence=3

Vilkka, Hanna. 2010. Sukupuolen ja seksuaalisuden kohtaaminen. Juva: WSOY.

HS-artikkeli: Aivokuvaus paljasti, miksi ihminen mokaa silloin kun eniten yrittää onnistua – Hienomotoriikkaa säätelevä alue hiljenee arvostelun edessä. Artikkeli luettavissa: (http://www.hs.fi/tiede/a1453353258443?jako=8c90c5aeda051daef8a9516f2767f331&ref=fb-share)

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Häpeän jähmettävä vaikutus ääneen ja itseilmaisuun polyvagaaliteorian näkökulmasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s